Viikko kulunut Ruotsissa

Heippa! Viikko on nyt kulunut ja alkaa kai tämä vähän helpottamaan. Poika josta olen edellisissä postauksissa maininnut muutaman sanan, kävi täällä torstaina piristämässä päivääni. Oli tosi ihanaa jutella suomeksi kun ei tarvinnut miettiä miten sanoo ja mitä sanoo. Muutenkin siis aivan ihana tyyppi, sanoinkin muutamalle kaverille, että ilman häntä tämä olisi vielä kamalampaa. Poika siis tosiaan opiskelee täällä Ruotsissa ja on luvannut minuakin majoittaa välillä viikonlopuiksi niin pääsen rentoutumaan pois täältä maalta. Ensin oli puhetta, että menisin sinne jo ensi viikonloppuna mutta se ei onnistunutkaan. Ehkä sitten sitä seuraavalla!

 Viikonloput tuntuvat kovin raskailta täällä, kun ei ole normaalia päivärytmiä. Olen varsinkin aamuisin todella hukassa, olenko nukkunut pommiin vai olenko liian aikaisessa? Perheen isän kanssa menee ehkä hieman paremmin, tänä aamuna menin jo syömään aamupalaa vaikka hän oli keittiössä.. Heh mikä saavutus.

 Yritän parhaani mukaan ajatella näin, tulee edes vähän parempi mieli!:)


 Äitini kanssa puhuttiin, josko mentäisiin marraskuussa viikonlopuksi Kööpenhaminaan. Suomesta lennot eivät maksa paljoa ja täältä pääsee suoraan junalla reilussa 2,5tunnissa, kuinka kätevää! Se olisi ihana sellainen keskivaiheen loma. Toivon muutenkin, että pystyisin mahdollisimman paljon olemaan viikonloppuja poissa täältä, mikä ei kuitenkaan ole niin helppoa. En nimittäin voi joka viikonloppu tunkea itseäni tälle yhdelle kaverilleni vaikka haluaisinkin, pitäähän hänellä olla omaakin rauhaa.
Laitoin eilen tällaiset ihanat kuvat meidän hauvelista puhelimen taustakuviksi, kauhea ikävä on... Joka päivä olen itkenyt täällä oloa, mutta ei auta kuin yrittää jaksaa jouluun asti.